EULALIA: Se on ollut tarkoitus. Se on selvä.
FEEDI: Ja me lähdemme.
EULALIA: Emmekä palaa koskaan enää.
FEEDI: Emmekä tahdo tietää koko suvusta enää.
EULALIA: Vaan sanomme, että se on kuollut sukupuuttoon — kolerasta. (Hän ja Feedi marssivat toisiaan vastaan ja syleilevät toisiaan, jonka jälkeen:)
FEEDI JA EULALIA (Käsikynkässä yleisöön päin, deklamolvat): Vaan me olemme siitä pelastuneet!
(Vasemmalta kuuluu iloista naurua ja Tuttu ja Ilta juoksevat sisään.)
ILTA: Mainiota! Mainiota! Mikä hassunkurinen juttu! (Hän ja Tuttu pysähtyvät nähtyään Feedin ja Eulalian,)
TUTTU (Feediin ja Eulaliaan päin): Oo! En odottanut enää…
FEEDI: Mutta me odotamme vielä.