EULALIA: Niin, me odotamme vielä.
ILTA (Joka edelleen on naurun puuskassa): Tule, äiti onnittelemaan
Torstia!
SAIMA: Mistä niin? Minä en sittenkään vielä ymmärrä mitään tästä jutusta!
TORSTI: Mistä niin, kysyn minäkin?
ILTA: Herranen aika! Hänessähän on ollut kolera. Onnitelkaamme, että hän on basilleista päässyt. (Puristaa Torstin kättä.)
SAIMA (Puristaa myös Torstin kättä): Minä onnittelen myös, vaikka … (katsoo kysyvästi läsnäoleviin)… vaikka… Aaa… aaa… aaa… minä alan jo vähän aavistaa.
TUTTU (Kuiskaa jotakin Saiman korvaan): Niin se oli.
SAIMA (Iloisesti): No, nyt minä…
TORSTI: Minä olen aivan viaton, aivan viaton!
ILTA (Heittäytyy Torstin kaulaan): Mutta usko minua, Torsti, että vaikka sinussa olisi ollut pahempaakin koleraa, niin en olisi sinua jättänyt niin pian kuin — he. (Osottaa Eulaliaan ja Feediin.)