SAIMA: Enkä minäkään.
FEEDI (Joka Eulalian kanssa on koko ajan seisonut kuin julmistunut leijona, ärjäsee): Sen minä uskon.
EULALIA: Ne oikeat kolerabasillit eivät lähdekään niin pian.
FEEDI: Juuri niin. Vaan me lähdemme, me.
(Oikealta kuuluu rähinää ja sisään töytäävät Laila, lapsi sylissä, Tyyra Muisku sylissä ja Riikka Tuisku riimussa perässään.)
LAILA: Me odotamme. Tulkaa jo!
TYYRA: Lähtekäämme! Lähtekäämme!
RIIKKA (Itkee.)
FEEDI ja EULALIA: Me olemme valmiit myös.
(Eulalia marssii ensimäisenä, häntä seuraa Feedi, sitte Laila, Tyyra ja
Riikka peräkkäin, kulkien halveksivin katsein vierekkäin asettuneiden
Torstin, Tutun, Saiman ja Illan ohitse, ja poistuen ulos oikealle.
Heidän mentyään purskahtavat jälelle jääneet hurjaan nauruun ja
pyörivät piirissä keskellä lattiaa.)