SAIMA: Hullujako te olette, lapset?! En minä jaksa. Ei enää, ei enää!
(Irtautuu muista ja heittäytyy istumaan.)
ILTA: Näin hurjan iloiseksi ja hauskaksi en olisi uskonut Torstin käyneen.
TUTTU: Eikö totta? Hänen hermostumisestaan ei näy merkkiäkään enää.
TORSTI: Ettepä tiedä, mistä minä oikeastaan näin iloitsen?
SAIMA, ILTA ja TUTTU (Yht'aikaa): No? No? No?
TORSTI: Tuttu on saanut lapsen.
SAIMA ja ILTA: Mitä? Mitä?
TUTTU (Ensin hämillään, vaan sitte hoksaten): Niin, niin! (Juosten
Illan kaulaan.) Tässä se on, minun lapseni, minun kesälapseni!
TORSTI (Myöskin Iltaa syleillen): Jota minäkin saan hyväellä, eikös niin?
ILTA (Samoin Torstia hyväellen): Niinkuin minäkin sinua, eikös niin?
Minähän rakastan sinua yhtä paljon kuin Tuttukin.