TUTTU: Hiljemmin! Hiljemmin!
SAIMA: Niinkuin käly lankoaan vain.
TORSTI: Juuri niin, mamma! (Menee istumaan Saiman viereen ja kiertää käsivartensa hänen vyötäisiensä ympäri.) Ja anopista tulee minulle kesämamma, eikö niin?
TUTTU: Ja kalatoveri samalla.
TORSTI: Sinäpä sen sanoit! Nyt emme saa kiiskejä enää niin kuin Tutun kanssa onkiessa, vaan haukia, suuria haukia ja muita suuria valaskaloja.
ILTA: Jotka minä vedän ylös vedestä.
TORSTI: Ja Fiina siivoo ja keittää.
TUTTU: Näinhän ei ole hätää enää kun sillä lailla pidätte koko talon ruoassa.
FIINA (Tulee juosten sisälle oikealta): Nyt ne lähtivät, nyt ne lähtivät! (Hoksaa vieraat ja kääntyy kasvot oveen päin peittäen suunsa kädellään.) Jessus sentään!
SAIMA: Fiinakin noin iloitsee!