TUTTU (Varovasti): On, täti.
EULALIA: Minä lähden heti paikalla takaisin. (Alkaa kerätä kamsujaan.)
TUTTU: Mutta täti kulta!…
TORSTI: Niin, täti hyvä, me emme nyt päästä, emme päästä näin rakasta, herttaista, kultaista vierasta, kuin täti on.
EULALIA: Mutta minä lähden.
TUTTU: Juuri kun täti on ehtinyt kotiintua meille?
EULALIA: Minä lähden, kuulitko, minä lähden.
TORSTI: Mutta täti ei pääse täältä nyt minnekään.
EULALIA (Pysähtyen): Kuinka niin: en pääse?
TORSTI: Täältä ei lähde koko päivänä mitään junaa minnekään.