EULALIA: En, en ja en — koskaan!
TORSTI: Niin että jos täti muuttaisi pohjoisnavalle — tuonne ylishuoneeseen.
TUTTU: Ja äiti ja Ilta saisivat meidän makuuhuoneemme.
TORSTI: Täällä etelänavalla.
EULALIA (Kotvan mietittyään): Jos teillä sängyissänne todellakin on syöpäläisiä…
TORSTI: Minä vakuutan, täti.
EULALIA: Silloin minä täydestä sydämestäni jätän anoppisi…
TUTTU: Täti kulta!
TORSTI: … syöpäläisten syötäväksi, niinkö?
EULALIA: Niin juuri. Perinpohjin.