EULALIA: Ota nuo kaksi suurinta laukkua! Mutta varovasti. Älä pudota!
TORSTI (Ottaen): Mikä ääretön luottamus, täti kulta!
TUTTU: Eikös täti ensin juo kahvia täällä alhaalla?
EULALIA: Hyvä! Minä teen senkin… mieliksenne.
TORSTI: Niinkauan kuin äiti vielä ei ole tullut.
EULALIA: Niin. Minä tulen kohta takaisin.
TORSTI: Me tulemme kohta takaisin.
EULALIA: Mutta ruokapöytä on muutettava verannalle — välttämättä!
TORSTI: Kuuletko sen, Tuttu?! (Menee edellä oikealle.)
TUTTU: Tehdään niin sitte, täti.