FIINA: Verannalle! Mitä varten?
TUTTU: Me juomme siellä kahvin.. Ja tulemme siellä tästä lähin syömään myös.
FIINA: Niinkuin ei täällä olisi hyvä ollut!
TUTTU (Joka on siirtänyt tuolit syrjään, tarttuu kiinni pöytään):
Joutuun nyt vain!
FIINA (Tarttuen myös pöytään): Tuleeko tänne sitte enemmänkin vieraita?
TUTTU: Mitäs se Fiinaa liikuttaa, jos tuleekin! (Siirtävät pöydän verannalle päin.)
FIINA: Liikuttaa se. Jos tulee, niin minä lähden takaisin kaupunkiin, rouva. Minä olen tullut tänne lepäämään ja virkistymään enkä jaksa paljoa reistailla.
TUTTU: Ei siitä nyt ole aikaa puhua. — Fiina vetää nyt pöydän ovesta ulos verannalle.
FIINA: Ei se tästä mahdu.
TUTTU: Mahtuu se. Molemmat ovet vain oikein auki! Noin. (Saavat pöydän ulos verannalle, jonne sen sijoittavat ikkunan taakse oikealle): Tässä se onkin ihan paikallaan.