SAIMA: Onko täällä niin vaikea saada ruokatarpeita?
TORSTI: Kyllä se niin hullusti on — näin keskellä kesää.
SAIMA: Sittehän teidän on ihan sietämätöntä täällä asua?!
ILTA: Ja siinä tapauksessa täytyy se ilmoittaa kaikille suoraan.
SAIMA: Ja mekin lähdemme pois.
TORSTI: No, no, ei nyt mamman niin tarvitse pelästyä.
SAIMA: Täällähän ei muutenkaan voi liikkua askeltakaan: minne vain käännyn, niin näen tuon vanhan variksenpelättimen Eulalian käsikädessä Feedi Klinkovströmin kanssa kävelevän.
ILTA: Ja sitte vielä lapset ja koirat ja kissat — aina joka nurmella, minne vain tahtoo heittäytyä.
TORSTI: Minusta se vain on kovin hauskaa näin vähän vaihteeksi keskikesän raukeassa hiljaisuudessa.
SAIMA: Mutta minusta ei. Eulalian ja noitten muitten on lähdettävä pois. Joko he, — —