TORSTI: Niin juuri. Tuttu ei tiedä, mitä hän vierailleen tänä iltana saa pöytään.
ILTA: Mutta minä juoksen rantaan ja koetan huutaa, että toisivat veneen takaisin.
FEEDI: Tee se, tee se, Ilta! Ja juokse pian! Emmehän voi ilman ruokaakaan jäädä.
ILTA: Tulethan, Torsti, kohta myöskin alas rantaan? (Juoksee perälle.)
TORSTI: Tulen, tulen — paikalla.
FEEDI: Vai ovat asiat täällä näin hullusti?!
EULALIA: Jos olisin tietänyt, että täällä tällainen puute vallitsee, niin tuskinpa olisin tänne tullutkaan.
TORSTI: Minkäs sille voi, kun ei paikkakunnallamme ole ruokatavaroita saatavissa — näin kesäaikaan. Lihaa emme ole nähneet viikkokausiin. Ja järvestäkin näkyvät kalat ihan kuin tahallaan lähteneen karkuun.
FEEDI: Luonnollisesti silloin tuotatte ruokatavaranne kaupungista. Mikä nahjus sinä olet, ettette niin paljoa ymmärrä!
TORSTI: Helppo sanoa, mutta ei se ole niinkään helposti täytettävä.