EULALIA: No, jo minä ymmärrän! Vai sillä lailla ovat asianne todellakin?! (Salaa Feedllle.) Eipä ihme, että he minusta näyttivätkin niin surkeilta ja laihtuneilta, kun tänne tulin.
FEEDI: Jaa, jaa, jaa, jaa! On se säälittävää todellakin. — Kuulehan,
Torsti, tulehan tänne! (Vetää hänet istumaan leposohvalle.)
TORSTI: Mitä niin?
FEEDI (Salaperäisesti): Kuule, jos sinä olet rahan tarpeessa, niin voin minä sinulle lainata viisi markkaa?
TORSTI: Ei, kiitos, en minä tahdo.
FEEDI: Mutta täytyyhän sinun hankkia vieraillenne ruokaa.
TORSTI: Pitkällekö me viidellä markalla pääsemme — näin monta henkeä?!
FEEDI: Enempää minulla, ikävä kyllä, ei ole sinulle tarjota. Minulla on vain matkarahat, että pääsemme takaisin.
TORSTI: Sitä parempi. Minulla ei ole itselläni tapana keltään ottaa eikä liioin myöskään kenellekään koskaan mitään antaa lainaksi.
FEEDI: Se on hävytön tapa. Mitenkäs sinä sitte, poika parka, maailmassa ollenkaan toimeen tulet?