FIINA (Tulee Torstin perässä sisään ja alkaa kattaa illallispöytää verannalle, kulkien tuon tuostakin huoneen läpi kauheassa touhussa ja itsekseen mutisten.)
TORSTI: Oletpa sinä rauhallinen, vaikka itse tiedät, ettei talossamme ole tälle vieraslaumalle kohta mitään tarjottavana.
TUTTU: Minä tarjoan vain kaikki, mitä talollamme tarjottavana on.
Saavat tyytyä siihen.
TORSTI: Entäs sitte? Sanotko, että nyt on kaikki lopussa? Nyt saavat vieraat lähteä tiehensä.
TUTTU: En. Minä pyydän kauniisti: ole niin hyvä, Torstiseni
TORSTI (Jatkaen): … ja juokse sinne, hanki sitä, toimita tätä, soita kaupunkiin j.n.e.
TUTTU: Muuhan ei auta, rakas Torsti. Minkäs sille nyt voi.
TORSTI Sinä kyllä vielä pyydät kauniisti, mutta sitä eivät tee vieraat.
TUTTU: Kuinka niin?
TORSTI: Olisitpa kuullut vain, mitä vaatimuksia heillä on. Feedin, esimerkiksi, pitää välttämättä saada totinsa tänä iltana, vaan mistä minä sen konjakin otan?