FEEDI (Purskahtaa nauruun): Munakokkelia
TUTTU: Etkös sitä rakasta?
FEEDI: En, en. Minä rakastan vain — Eulaliaa. (Halailee Eulaliaa.)
EULALIA (Vastaten halailuun): Ooo!
TUTTU: No, jos siitä voi elää, niin ei ole hätää mitään.
FEEDI (Tarjoten käsivartensa Eulalialle): Niin, tule, armaani, mennään pois puutarhaan kävelemään.
EULALIA (Tarttuen intohimoisesti Feedin käsivarteen): Kuuntelemaan satakielien suloista lemmen liverrystä!
TUTTU (Heidän jälkeensä haaveksivasti): Onnellinen nuoruus, onnellinen
nuoruus! Se elää vain lemmen haaveistaan ja lintujen liverryksestä.
(Yht'äkkiä hoksaten.) Herranen aika! Unhotin kokonaan piparikakkuni!
(Aikoo juosta oikealle.)
TORSTI (Tulee samalla häntä vastaan ovessa): Täällähän olet, Tuttu.
TUTTU: Mikäs on hätänä?