SAIMA ja TUTTU (Pyyhkien silmiään): Ei mitään, ei mitään!
LAILA: Kuinka ei? Tehän olette itkeneet. Onko täti Eulalia jollakin lailla suututtanut?
SAIMA: Ei suinkaan hän iloakaan kellekään ole tuottanut. Menisit katsomaan, 'kuinka hän mieheesi on takertunut, kuin kärpänen siirappiin.
LAILA: Hyvin kernaasti minun puolestani saa olla, niin saan minä sen ajan ainakin itse olla rauhassa.
SAIMA: Jassoo! No, onnea sitte!
LAILA: Mutta missäs sinun miehesi on, Tuttu? Ilta komensi meidät maalle ja odottaa Torstia soutelemaan. Hänellä oli uistin mukana: heidän piti muka lähteä kalastamaan.
TUTTU: Niin todella pitikin. Ei se minulle mikään salaisuus ollut, jos niin luulet, Laila.
SAIMA (Pisteliäästi): Ilta tahtoi näet tehdä jotakin hyödyllistä eikä vain huvitella vieraissa ollessaan.
LAILA (Itkusuuna): Kiitoksia paljon! Sitäkö varten olemmekin tänne tulleet, että näin meidän kesähuvimme pilataan kaikellaisilla pistopuheilla?! (Purskahtaa vuoroonsa itkuun): Y-hyyy! Y-hyyy!
SAIMA: Mitäs huvia meidänkään on kuulla sinun itkuas täällä?!
(Purskahtaa jälleen itkuun.)