FIINA: Minua kiellettiin sanomasta, mutta täytynee kai se kuitenkin.
TUTTU: Tietysti. Se täytyy.
FIINA: Jos on vielä vaarallistakin?!
TUTTU: Fiina sanoo pian sitte!
FIINA: Herra tuli kotiin ja meni sinne maata. Valitti vatsakipuja ja sanoi ettei häntä saisi häiritä!
TUTTU: Sanoiko hän missä oli ollut yötä?
FIINA: Sehän se juuri minuunkin iski. Asemalla sanoi olleensa.
TUTTU: Taivaan isä! Tähän aikaan!
FIINA: Niinpä niin, rouva!
TUTTU: Minä katson, nukkuuko hän! Annahan olla, — ihan hiljaa aukaisen oven. (Raottaa hiljakseen ovea ja kurkistaa vasemmalle.) Nukkuu! Kovin on kalpea.