FIINA: Varmaan häntä oksettaa.
TUTTU: Valittiko hän jo sitä?
FIINA: Taisi jo sinnepäin olla, koska näkyi niin pahasti irvistelevänkin.
TUTTU: Mitä ihmettä nyt tehdään?! Fiina hyvä, lähde hakemaan lääkäriä, lähde!
FIINA: Herra hyvästi siunaa! Vielä tämä tästä puuttui! Mistä asti?
TUTTU: Juokse asemalle kauppiaan puotiin ja soita sieltä puhelimella tohtori Väkkärälle! Pyydä heti paikalla tulemaan!
FIINA: Voinhan minä mennä, rouva, mutta kyllä minä otan samalla tavarani ja sille matkalle jäänkin. Lähden kaupunkiin takaisin.
TUTTU: Ja Fiina jättäisi tällä lailla meidät kaikki tänne?
FIINA: Koleraa ja senkin muita pasilleja lähden pakoon. Oma henki tässä maailmassa on kullekin kallein. (Poistuu kiireesti oikealle.)
TUTTU (Purskahtaa kovaan itkuun ja heittäytyy suulleen leposohvalle.)