SULO. Mitä tarkoittaa uhkauksesi, Aini?
AINI. Sinäpä tuota ensiksi uhkasit. Minä pyydän vain: anna minun olla rauhassa nyt. Paikan olen, niinkuin jo sanoin, täällä itselleni ottanut enkä sinun käskystäsi täältä lähde koskaan. Ja ell’et täältä hyvällä lähde sinä, niin kyllä saat nähdä, mistä viisi hirttä on poikki.
SULO. Oletpa sinä koko lintu!
AINI. Lintu kuin lintu! Mutta kenenkäs kasvattama?! Itsepäs minut pauloillasi pesääsi houkuttelit.
SULO. Niinpä muistakin, että olet toisen luona palveluksessa etteikä sinulla ole oikeutta niin vain ilman muuta paikkasi jättää ja toinen ottaa.
AINI. Oikeutta?! Ilman muuta?! Ajattelisitpa vähän, kun oikeudesta puhut! Muistitkos sinä oikeutta, kun insinöörin luona palvellessani et antanut minulle päivän rauhaa, et yön lepoa, ennenkuin minut aviolupauksilla verkkoihisi sait kiedotuksi ja pois paikastani. Ja kuinka olet lupauksesi pitänyt?
SULO. Niinkuin olen voinut — tähän saakka. Tiedäthän, etten…
AINI. Tiedän, että vain valhettelet ja narripeliä pelaat kanssani. Palvelijan ja vaimosi välillä vain pidit minua. Molempain tehtäviä olen sinulle tehdä saanut ja kuinka olet kohdellut minua? Kuin koiraa, pahemmin kuin koiraa. (Pyyhkii kyyneleitään).
SULO. Valehtelet. Se ei ole totta.
AINI. Suora totuus. Ja olenko koskaan edes vähintäkään kiitosta saanut?
Muusta palkasta puhumattakaan.