EETU (syöksee sisään vasemmalta ja eroittaa Sulon Ainista). Mitä te teette?! Annatteko olla?! Senkin…! Irti, sanon minä! Pois! Ulos! — Minä olen kyllä koko puhelunne kuullut.
SULO. Kukas?… Mitäs teillä?… No, saadaanpas nähdä!!… (Poistuu nopeasti).
EETU. Niin. Saadaanpa kyllä nähdä! (Auttaa Ainin ylös). Nouskaa!
Rauhoittukaa! Istukaa tähän!
AINI (istuutuu pöydän ääreen, pää käsien varaan, hiljaa itkien).
EETU (tuo salista tarjoimensa konjakkineen vesineen ja asettaa ne pienelle sivupöydälle, kaataa ryypyn konjakkia, jonka vie Ainille). Juokaa tämä, neiti! Se vahvistaa.
AINI. Kiitos, en minä. En minä tarvitse.
EETU. No, jos ette, niin minä juon — teidän onneksenne. (Tyhjentää lasin ja istuutuu sivupöydän ääreen).
AINI. Antakaa anteeksi, herra… että teitä häirittiin… Ja kiitoksia… (Aikoo mennä).
EETU. Eipä mitään. — Jokos te men…? Minnekäs te menette, neiti?
AINI. Tahdotteko jotakin?…