EETU. Pyytäisin teitä: — jääkää vähäksi aikaa!
AINI (katsoo häneen pitkään). Miksikä? — —
EETU. Ette tiedä, kuinka kovin minun äsken tuli sääli teitä, neiti
Aini?! (Ottaa pois silmälasinsa).
AINI (säpsähtäen). Eetuko…?
EETU. Eetu Kokko minä olen. Niin.
AINI. Eetun silmät! Tunnenhan minä. (Kiepsahtaa Eetun kaulaan).
EETU. Minä kyllä tunsin sinut paikalla, Aini. Jo ennenkuin kuulin ja näin tuon roiston menettelyn sinua kohtaan.
AINI. Sinä siis minut pelastamaan tulit.
EETU. Aavistinpa, että näin oli käynyt, — että hän sinut näin oli muuttumaan saanut.
AINI. Ei puhuta siitä enää, Eetu. — Mutta oletpa sinäkin muuttunut.
Sinäkin kai olet paljon kärsiä saanut. En olisi tuntenut sinua näin
parrakkaana. Ja varsinkaan silmälasien takaa. Ja tuommoisessa puvussa.
Ja kun äänesikin on hieman muuttunut.