EETU. Niin, niin. Tiedänhän minä: minun se oli syy sekin, kun kaikki muu.
AINI. Eikä, Eetu. Omantunnon vaivat alkoivat minuakin kiusata. Minun olisi pitänyt menetellä toisin, — niinkuin sinä tahdoit.
EETU. Mutta kiusaaja oli väkevämpi. Niin se on aina. (Juo taas).
AINI. Ja onnen sijasta jouduin mitä suurimpaan onnettomuuteen. Kun ei ollut ketään opastajaa, neuvonantajaa.
EETU. Nekös neuvot auttaisivat?! Eipä niistä ollut minullekaan apua.
AINI. Näet, kun ei äitiäsikään ollut lähi tienoilla.
EETU. Äitini, niin. Kerropas hänestä. Hänestähän juuri tahdoin kuullakin. En ole mitään tietoja hänestä saanut, enpä liioin kenestäkään..
AINI. Sinä silloin arvasit oikein, Eetu.
EETU. Toimittivat muorin vaivaistaloon, niinhän? Mitenkäs muuten?!
AINI. Sinne ne veivät.