EETU (naurahtaen). H—m! Mihinkä? No, ja jospa, niin entäpä sitte…?
AINI. Eetu, elä, elä! Jätä se! Miksi? Mitä varten?
EETU. Kah! Pitäähän sitä toki jokin urostyö elämässään tehdä.
AINI. Mitä sinä puhutkaan?! Tuohan on vastoin kaikkia Jumalan ja ihmisten lakeja. Se on kauheata! Ja kenen, Eetu, kenen? Sano, kenen ai’oit…?
EETU. Kylläpä sinä nyt joutavia utelet!
AINI. Minä arvaan, minä arvaan. Sen tauttako sinä olet tänne tullutkin?
Ja juuri nyt.
EETU. Katsos nyt! Minähän vain leikkiä laskin ja sinä sen heti todeksi uskoit.
AINI. Ei, ei. Ei se leikkiä ole. Minä tiedän sen hyvin. — Kuule, onko se panoksissa, tuo?
EETU. Tietysti. Mitenkäs…?!
AINI (ottaa revolverin ja piiloittaa taskuunsa). Sitte minä sen otan. Kuule, Eetu, jos sinä vähääkään vielä minua rakastat, niin annat sen minulle toistaiseksi.