EETU (juo). Pelastus?!
AINI. Kuule, Eetu! Kun olet juonut pullosi tyhjiin, niin mene huoneesesi ja pane maata.
EETU. Olenko mielestäsi sitte jo niin hiivassa?
AINI. Selvänä ollessasi aivan tahdon vielä kanssasi puhua, Eetu. (Hänen kaulassaan). Sinäkö olisit murhamies?! Murhamies?! Ajattelehan toki vähän! Mikä rikos?! Mikä rikos?! Kauhein, mikä maailmassa on! Riistää toiselta ihmiseltä henki, toiselta! Voi, en olisi sitä koskaan sinusta luullut, Eetu…!!
EETU. Näin syvälle on nyt sitte Eetu Kokko langennut.
AINI. Ei, ei! Minä en voi sitä kestää. Mene, Eetu, mene! Huoneesesi mene nukkumaan! Jumala auttakoon sinua, Eetu! (Syleilee ja suutelee häntä).
EETU. Aini! Rakas! Nytkö sinut löysin, pelastuksen enkelini? Nytkö vasta?!
(Ulkona rämähtää yhtäkkiä "Porilaisten marssi" laulettuna
ja torvilla soitettuna, vähitellen edeten).
AINI (ikkunassa). Kas siinä! Mikä ääretön kansan paljous!
EETU. Voiton riemu kasvoissa kaikilla!