BJÖRKLUND. No-o?!!
CEDERVALL. Mitä: no? Ei ollenkaan: no, veli hyvä! Oikeastaan meillä ei ole poliiseja lainkaan. — Sanokaapa, herra Vaaranen, onko saatu selkoa, ketä nuo epäiltävät henkilöt sitte ovat?
SULO. Yhden minä olen tuntenut tehtaan entiseksi työmieheksi, — Eetu
Kokoksi.
CEDERVALL. Sehän on siis jo tunnettu henkilö. Mutta ne muut? Sanokaapa: onko poliisi saanut heistä selkoa, keitä ne ovat? Tietysti — ei?
SULO. Ei, minun tietääkseni.
CEDERVALL. Siinäpäs se on. Sanoinhan aivan oikein: meillä ei ole poliiseja ollenkaan, — sillä ne eivät mihinkään kelpaa. Maaseudulla varsinkaan.
BJÖRKLUND. Mitäpä niillä sitte tekisi, vaikka niitä olisi yksi joka asukasta kohti.
CEDERVALL (deklamoiden). Sanon vain: kotimaisen hallituksen on huolehdittava, että poliisivoima lisätään tarpeelliseen määrään ja että se on moitteeton, käytettäköönpä siihen vaikka miljooneja. Salapoliisilaitosta meillä ei ole ja sekin on saatava toimeen niin pian kuin suinkin. Sen vaatii yksilön ja yhteiskunnan turvallisuus joka suhteessa. Se huomataan meillä jo joka ikinen päivä.
BJÖRKLUND. Minä pyytäisin, herra Vaaranen, että olisitte hyvä ja seuraisitte työväestön toimia ja mahdollisimman pian pitäisitte meitä tapahtumain kulussa.
SULO. Koetan parastani, herra insinööri. (Menee).