BJÖRKLUND (taputtaa Cedervallia olkapäälle). Niin, niin, niin, veli Kosti! Tähän sitä on tultu. Kun kuuntelin sinun äskeistä puhettasi poliiseista ja muusta, niin muistuivat mieleeni vuosia sitte teille lausumani ajatukset.
CEDERVALL. Mitä? Mitkä niin?
BJÖRKLUND. Ei olisi pitänyt ruveta tulen kanssa leikkimään eikä tarttua miekkaan. Nuo välikappaleet, joita on käytetty omia tarkoitusperiä saavuttaaksemme, — niinkuin yllytykset kutsunta- ynnä muissa asioissa ja suurlakkohommat, niin ihanat kuin olivatkin, — ne sittenkin nyt toisissa muodoissa kääntyvät meitä itseämme vastaan.
CEDERVALL (vihastuen). Minä en käsitä, Aarne, miksi sinä aina viitsit joutavia jaaritella?? Tässä nyt ei ole kysymys muusta, kuin mitenkä nykyisessä asemassamme pahetta, tuota roskajoukon sortovaltaa, on vastustettava. Ja siinä ei siveyssaarnat eivätkä Raamatun lauseet auta, vaan, niin sanoakseni, reaalipolitiikka.
BJÖRKLUND. No, no, no, veliseni! Ei nyt noin kuitenkaan panna pahaksemme. "Jos on syy sysissä, niin on sepissäkin", sanoo suomalainen sananlasku. Ja se on melkein sama kuin "ken tuulta kylvää, se myrskyn niittää".
CEDERVALL. Äsh! (Nousee ylös). Kas siinähän Söderdal ja Rulin jo ovat.
(Menee alas).
(SÖDERDAL ja RULIN tulevat perältä).
BJÖRKLUND (menee myös alas). Aikaiseenpa jo olettekin liikkeellä?
(Tervehdystä ja kättelyä).
SÖDERDAL. Hyvä, että eilen illalla vielä saatiin telefonitse tieto siitä, mitä täällä on tekeillä.