CEDERVALL. Ja siksi et vielä ole sanonutkaan yhtään ainoata vakavaa sanaa? Niinkö?
• BJÖRKLUND. Sillä vakavista asioista mielestäni on vain vakavissa tilaisuuksissa puhuttava.
CEDERVALL. Se saadaan aikaan ja pian. — Niinkuin jo mainitsin, tuli luokseni epäröivä nuorukainen Jyrykoskelta, tämän vuoden kutsunnanalainen, joka ei tiedä, miten menetellä. Annammeko sinulle nyt vakavan tehtävän muokata maaperää? Toivon, että olet siihen valmis?
BJÖRKLUND. Pyydän anteeksi, mutta minun mielestäni olisivat tehtaamme, niinkuin muutkin laitokset, pidettävät loitolla kaikesta valtiollisesta agitatsioonista. Siitä muuten ei voi koitua muuta, kuin pahaa.
LYHYKÄINEN. En hyväksy sitä katsantokantaa, en.
MUUT (kuiskaavat keskenään tehden kummastelevia elkeitä).
CEDERVALL. Anteeksi, sanon minäkin. Sillä tässä ei ole kysymys pelkästä agitatsioonista, vaan kansan johtamisesta oikealle tielle, sen kurissa pitämisestä, ettei se rikokseen lankeaisi. Ja se on sinun tehtäväsi, sinun velvollisuutesi meidän tehtaallamme sen isännöitsijänä. Ja ell’et sinä niitä täytä, niin… Tiedät hyvin, mitä tarkoitamme.
SÖDERDAL. Tämäpä alkaa kärjistyä.
RULIN. Kosti, me menemme edeltäpäin laittamaan ruuvipöydän valmiiksi huoneessasi.
CEDERVALL. Hyvä. Tehkää niin.