EETU. Ja minä toivon, että se pysyykin.
CEDERVALL. Toivotaan, ha-ha-ha-hah! Varsinkin kun niin innokkaita puolustajia hänellä on, kuin äsken näimme. Ei siis muuta, kuin toivotan onnea teille, lapsukaiseni! Ha-ha-ha-ha! Hyvästi! (Menee perälle).
EETU. No, Aini? Mitäs sanot nyt?
AINI. Mitäpä sanon? Itsehän näit kaikki.
EETU. Ja sinä itse kuulit, mitä minulle sanottiin?
AINI. Kuulin.
EETU. Nyt kai sitte pitäisi tietää, mitä on tehtävä.
AINI (miettivästi). Pitäisi, — jos voisi tehdä. — — Eikä nyt tiedä sittenkään, mitä… (Väli-aika).
EETU. Sinä et voi täällä kauan ehjänä pysyä, Aini.
AINI. Taaskin samaa! Semmoiseksiko minut sitte todellakin…?