EETU. Kohteliaisuutta — kaikellaista.
AINI. Tietysti pitää kaikille olla kohtelias.
EETU. Sittepä taisit äsken olla hyvinkin epäkohtelias tuolle
Cedervallille?!
AINI. Olin liika vähän — semmoiselle herralle.
EETU. Ja hän ei ole ainoa. Sen tautta sinä pakostakin joudut olemaan epäkohtelias, ell’et voi etkä tahdo olla kohtelias. Mitenkä sitä sitte kahannepäin voi palvella täällä rikkomatta toisessa taikka toisessa suhteessa?
AINI. Se on totta, Eetu, mitä puhut.
EETU. Surkea sanoa! Molemmat olemme säälittävässä tilassa. Sinä täällä, minä siellä, pakko päällä ja syvä kuilu välillä.
AINI. Vaan elä nyt noin kuitenkaan anna synkän mielen päästä valtaan.
Ehkä poistuvat esteet piankin.
EETU. Vaan ell’eivät poistu ja ell’ei pelastuksen päivä meille paista, niin silloin… silloin on Eetu Kokko mennyttä miestä.
AINI. Aamu on iltaa viisaampi. Puhutaan siitä toiste. Tavataanhan kohta jälleen toisemme.