BJÖRKLUND. Jos vain saatte toisen yhtä hyvän, vai?
AINI. Niin.
BJÖRKLUND. Minä ymmärrän. Te ehkä ansaitsette täällä hyvin? Saatte paljon juomarahaa?
AINI. En voi sanoa vielä… Aina vähän.
BJÖRKLUND. Epävarmaa kuitenkin on, tuleeko lopulta mitään säästetyksi.
Pukuihin, luulenma, tulee menemään aikaa myöten paljonkin. Eiköhän?
AINI. Saattaahan sitä… Varmaankin.
BJÖRKLUND. Ja sitte: säästyykö lopulta valvomisen ja muun kautta terveyskään ja… ja… ja niin edespäin, sekin voi olla epävarmaa.
AINI (aikoo vastata jotakin, mutta vaikenee).
BJÖRKLUND. Se on yksi puoli, niin sanoakseni, aatteellinen puoli, joka herättää myötätuntoa jokaisessa ajattelevassa ihmisessä, syvemmin tuntevassa ihmisessä.
AINI (luo miettivän, pitkän katseen Björklundiin, vaan ei sano mitään).