EETU. Mahtaa sille, kun vain tahtoo. Ja välinpitämätönpä se vain lykkäyksestä puhuu. Näen ja kuulen minä sen piittaamattomuutesi jo kaikesta.
JULJAANA. Mitä sinä nyt, poikaseni?!
AINI (itku kulkussa). Tuolla lailla loukkaat, Eetu.
JULJAANA. Eihän Aini liene siihen mitään aihetta antanut?
AINI. Enkös minä aina ole sanonut, että minä kyllä… jahka vain… että olen valmis… pysyn sanassani… kun vain itse teet sen mahdolliseksi.
EETU. Siinä olen parastani koettanut. Ja mahdollista se onkin, kun vain on hyvä tahto. Sanoinhan jo äsken, että lähdetään yhdessä vaikka Ameriikkaan.
AINI. Mutta sehän on mahdotonta.
JULJAANA. Eihän nyt toki, poikani.
EETU. Olkaa vaiti, äiti!
AINI. Tahdot vain repiä ja hävittää, mitä juuri ollaan aikaan saatu.