AINI. Eihän siinä sen pahempaa ollut.
EETU. Eipä se muuten kehenkään sivulliseen kuulu, mistä hän tuli kanssani puhumaan.
SULO. Niin sivullinen tässä asiassa minä en kuitenkaan ole, jos sen laita semmoinen oli. — No, tietysti, Aini-neiti osasi oikean neuvon antaa, vai?
AINI. Senhän minä, tietysti, annoin.
SULO. Siitä kai ei sitte pitempiä puheita syntynyt?
EETU. Mistäpä sen tietää. Ehkäpä syntyikin.
SULO. Vai on asia täällä sillä kannalla?
JULJAANA. Vaikeahan se voi olla monen omalle tunnolle monessa suhteessakin.
SULO. Sittepä minä voin Eetu Kokolle jo edeltäpäin sanoa, että sille meidän alustalaisistamme, joka kutsuntaan menee, ei tulla ainakaan pitkiä puheita pitämään.
AINI. Eihän se Eetu anna asian niin pitkälle mennä. Ethän, Eetu?