EETU. No, mitä te siinä joutavia itkette?
JULJAANA. Kuinkas meidän sitte käykään?!
’ EETU. Mikäs olisi käydessä? Käy niinkuin käydä pitää.
JULJAANA. Voi minun päiviäni! Vaan tokko sinä sinne enää kerkiätkään?
EETU. Kerkiän. Enhän minä luettelossa ensimäisiä ole. Ja ehkäpä antavat arvan nostaa, vaikka myöhemminkin tulen.
JULJAANA. Voi minun päiviäni! — Ja miksi nyt näin päätit, poikaseni!
Vasten muitten neuvoja?
EETU. On siihen syynsä. Eikös ne teillekin selvät ole?
JULJAANA. Enhän minä, enhän minä nyt käsitä niin mitään.
EETU. Selvähän se on. Muuta ei olekaan tehtävä. Minä nyt olen ratkaissut ja sitte on Ainin ratkaistava, minnepäin hänen tiensä kääntyy. Seuraako minua, lähteekö elämän taipaleelle minun kanssani vai tännekö jääpi rehottamaan, toisen heilaksi heittäytyy? Näyttäköön, onko niin minuun kiintynyt, kuin minä häneen. Vai pitäisikö minun heidän neuvojaan seurata saadakseni vain jäädä tänne puusta katsojaksi, mitenkä Ainini muitten hyväksi elää ja ehkäpä heidän mielistelyistään yhä enemmän koreiluun ja kiemailuun taipuu ja sitte alkaa alamäkeä luisua ja yhä syvemmälle vaipumistaan vaipuu. Ei, äiti! Velvollisuuteni on saada hänet omakseni, maksoi minkä maksoi. Ja nyt minä sen yrityksen teen. Helppoa se ei ole, sen kyllä näettekin. Mutta — mutta, se on tehtävä, äiti. Minä en voi muuta, en. Ajakoot pellolle, jos uskaltavat ja sydän sallii ja oikeutta heillä siihen on. Sillä olenko minä mikään rikoksen tekijä, jos nyt kutsuntaan menen?! Ihminenhän olen minäkin ja ihmisen tunteet minullakin on. Ja tehtäväni olen täällä aina rehellisesti täyttänyt, en juonut, en juopotellut, en varastanut enkä murhannut, ja siivosti tahdon elää vastakin, kun vain elää annetaan. Kuka tässä asiassa oikeassa on, sen ratkaiskoon Jumala. Järkeni sitä ei ole selväksi saanut. Sydämmeni käskystä vain olen päätökseni tehnyt ja toimin nyt — Hyvästi, äiti! (Menee).
JULJAANA. Hyvästi, poikaseni! Hyvästi, kultaseni! (Menee hänen jäljessään ovelle ja vetää oven kiinni). Voi minun päiviäni! Voi minun päiviäni! (Käydä tallustelee huoneessa). Mikä tästä nyt tulee?! Mikä tästä nyt tulee?! (Hakee esille virsikirjan. Hyräilee ensin jotakin virren nuottia ja asettuu sitte, kasvot ikkunaan päin, ääneen laulamaan kirjasta jotakin virttä).