JULJAANA. Saattoi mennä, hyvä herra. En tiedä. Voi minun päiviäni!
SULO. Kuuleppas, Juljaana! Se ei ole hyvä, että sinun Eetusi näin menettelee.
JULJAANA. Eihän se mahda olla, hyvä herra.
SULO. Sinun tähtesi on isännöitsijä hänelle jo monasti antanut anteeksi.
JULJAANA. Eiköpähän tuo sitte anna nytkin, jos poikani on jossakin rikkonut. Ja johan tuota on kauan täällä asuttu, ensin mieheni ja sitte poikani. Asuttu on ja työtäkin tehty nuhteettomasti, hyvä herra. Eiköpä tuo isännöitsijä nyt sitte…
SULO. Insinööri matkusti Helsinkiin. Mutta minä koetan kyllä tehdä voitavani.
JULJAANA. Niin, niin. Voi minun päiviäni!
SULO. No, saadaan nyt sitte nähdä. — (Esalle). Jos asia todellakin niin on, niin pois hänen pitää täältä, se on vissi. Ja sinä pääset silloin muuttamaan tänne, Esa.
ESA. Kiitän hyvin paljon, herra Vaaranen.
SULO. Kuuleppas! Juokse nyt samalla sinne ylös ja pyydä se Aini-neiti tulemaan tänne vähän minun puheilleni. Sano, että odotan täällä ja että hän tulee heti paikalla.