ESA.. Kyllä, herra konttoristi.
SULO. Saat mennä. Eikä sinun tarvitse enää tänne tulla.
ESA. Hyvä on,’ hyvä on. (Menee).
SULO. Niin, tuota, Juljaana! Mutta minä tulin oikeastaan luoksesi pyytämään, että taas olisit niin hyvä ja menisit niitä konttorin rappusia pesemään. Ne ovat taaskin niin saakurin likaiset kaikkien työläisten kuljettamasta ravasta. Vieläkö sinä jaksat? Sinähän niitä olet usein ennenkin viruttanut. Ja tokko viitsitkään?
JULJAANA. Vai viitsin? Hyvin mielelläni, herra Vaaranen, sen teen. Kyllähän tätä rintaani aina pahasti ahdistaa vaan miksen sitä vielä jaksaisi. Ja teille jaksan tehdä vaikka mitä.
SULO. No, mene nyt sitte heti. Nyt on paras aika, kun ei siellä ketään juokse. Keittiöstä saat kyllä kaikki pesutarpeet.
JULJAANA. Tiedänhän minä… Ja pääsenhän minä tästä heti.
SULO. Mennään sitte yhdessä, muoriseni.
JULJAANA. Mennään, kultaseni, mennään. (Menevät. Kuuluu, että avain otetaan lukosta. Kotvasen kuluttua kuuluu, että avain taas pannaan lukon reikään ja ovi aukiaa).
SULO (palaa, jättäen oven puoleksi auki, kävelee pari kertaa edestakaisin, vihellellen).