JULJAANA (menee taas nyyhkyttäen uunin soppeen).
AINI. Eikös se ollut selvä sinulle, kun kutsuntaan menit? Kai sen nyt itse tiedät?
EETU. Kyllä. Minä tiedän kyllä, mitä teen. Mutta teetkös sinäkin niin? Sitä minä tahdon tietää. Sinun ajatuksesi minä tahdon tietää. Nyt se on selvitettävä, Aini. Nyt on hetki tullut.
AINI. Sinun aikomustasi, Eetu, minä en voi tietää.
EETU. Johan siitä oli aamulla puhe. — Nyt ei auta muu: ensimäiseksi minä lähden sanomaan itseni irti tehtaalta.
AINI. Mitä hyötyä siitä olisi?
JULJAANA. Miksi, poikaseni, miksi?
EETU. Mitäkö hyötyä? Miksi? Siksi, etteivät kerkiäisi uhkaustaan panna täytäntöön.
JULJAANA. Eihän se vielä ole sanottu, että ne sen tekevätkään.
AINI. Eihän sitä ollenkaan tiedä.