ESA. Sen kai sinä tiedät paremmin, kuin minä. Sinun nämä lienevät kaikki salaisuuksiakin eikä minun.
EETU. Minun salaisuuteni tietää jo koko maailma. Ja mitä se ei vielä tiedä, sen se kohta saa kuulla. — No, Aini?! Seuraatko sinä minua nyt?
AINI. Mitä sinä? Minnekä niin?
EETU. Vaikkapa ensin sinne konttoriin.
AINI. Mitä varten, Eetu? Voithan sinä toimittaa siellä asiasi yksinkin.
EETU. Siinä sen jo näen. Asiani voin kyllä itse toimittaa niin hyvin siellä kuin muuallakin. Mutta kysynpä sinulta vieläkin: kun sen olen toimittanut, seuraatko minua sittenkin?
AINI. Eetu hyvä, mitä sinä nyt tässä tuolla lailla reistailet?
EETU. Enkä reistaile. Kysyn vain suoraan, seuraatko minua, Aini? Täältä pois? Minne vain? Vaikka minne, kunpa vain sielu saa rauhan ja sydän onnensa löytää?! Vastaa siihen!
AINI. Voi, voi! Mistä minä tiedän? Enhän minä osaa sanoa.
EETU. Siinä sen taaskin näen. Vastaushan se jo on tuokin. Sinä siis et seuraa, et?!