Kolmas näytös.
Sama huone kuin ensimäisessä näytöksessä. Iltapuoli päivää. Hämärtää. Päivällinen on syöty. Pöydällä on kahvilekkeet ja liköörit. Pöydän toisessa päässä istuu CEDERVALL, toisessa, jotenkin huomattavasti juomain vaikutuksen alaisena, VIEMÄRI; pöydän takana istuvat JANTUNEN ja HAJALA, etualalla taas: Cedervallin puolella RULIN ja Viemärin puolella LYHYKÄINEN, molemmat puoleksi selittäin katsojiin päin. Tyhjennetyn voileipäpöydän nurkkaan nojaten seisoo PIHLAJA ja sohvassa istuvat: toisessa nurkassa BJÖRKLUND, toisessa SÖDERDAL.
CEDERVALL. Sillä, hyvät herrat, niinkuin jo etäältä kosken kohina, niin kuuluu tarkkaavan korvaan sorrosta heräävän kansan nousu.
VIEMÄRI. Hyvä!!
CEDERVALL. Kohoavan auringon nuori kansa pani sieltä kaukaisesta idästä raikkaan tuulen puhaltamaan ja se alkoi puhdistaa kaiken sen mädän, jota väkivallalla meidänkin maahan ja kansaan tahdottiin levittää ja jonka inhottava löyhkä, surkea sanoa, jo alkoi täälläkin nenissämme tuntua.
VIEMÄRI. Hyvä! Hyvä!!
PIHLAJA (koskettaa Viemäriä olkapäähän, tehden merkin, että hän olisi vaiti).
CEDERVALL. Ja silloin alkoi naapurimme jättiläinen oikoa vuosisatain unesta raukeita jäseniään, hieraisi silmänsä auki ja heräsi vihdoin näkemään, missä kurjassa tilassa se oli maannut. Se liikahti ja mahtavana kohosi ja antoi äänensä kuulua laajan maansa joka ainoaan soppeen.
VIEMÄRI (hillitysti). Hyvä!
CEDERVALL. Ja kaikkialta kohtasi sen ääni vastakaikua. Vähimminkö täällä meillä, jossa ollaan aina totuttu vapaina elämään, valppaina valvomaan, vaan ei uneliaisuuteen antautumaan, sortoon suistumaan? Ei. Kun siellä vapauden liike alkoi, niin olivat täälläkin kansamme virkeimmät ainekset heti valmiit siihen liittymään. Pietari—Valkeasaaren linja oli ensimäinen, joka yleislakkoon liittyi. Valppaat polyteknikomme sille julkisesti heti kannatuksensa antoivat. Ja nyt — yhtenä kohinana liittyvät siihen kaikki järkevät kansalaiset. Kaikki toiminta on seisautettava ja kaikilla aloilla — täälläkin! Vapautuksemme hetki on tullut. Eikö niin?