Selma. Kuinka minun nyt sitte on sinua ymmärrettävä?
Liisi. Ette voikaan minua ymmärtää, täti.
Selma. No, nyt on kumma! Sinä, joka aina olit touhussa ja toimessa, ja aina löysit huvia kaikkialla.
Liisi. Ja nyt en saa päiviäni kulumaan — pakkotyölläkään. (Nauraa väkinäisesti.)
Selma. Mitä sinä nyt, Liisi kulta, joutavia teeskentelet.
Liisi. Niin, mitä minä joutavia tässä itsestäni jaarittelen. Puhukaa nyt te, kertokaa nyt te itsestänne!
Selma. Minustako?
Liisi. Kaikista — kaikkia. Haluan niin mielelläni kuulla.
Selma. Minusta itsestäni ei ole mitään kertomista. Terveenä olen, Jumalan kiitos, elänyt. Ja entiseen tapaani muuten.
Liisi. Vaikka täällä nyt on miniäkin talossa?