Hemmo. No niin! Olkoon sitte! Tee niinkuin tahdot, Elvi! Minulla ei ole nyt enää mitään lisättävää. Se on ratkaistu sitte.
Elvi. Niin, Hemmo! Se on ratkaistu nyt. Minä lähden. Minä lähden. (Peittää kasvonsa ja poistuu kovassa mielenliikutuksessa vasemmalle.)
Hemmo (tekee liikkeen ikäänkuin tahtoisi estää Elviä menemästä, mutta seuraten häntä pysähtyy ovelle ja kääntyy takaisin kirjoituspöytänsä luo, jonka eteen jää, selin vasemmalle vievään oveen päin, seisomaan, tuijottaen ikkunaan ja rummuttaen sormillaan pöytään).
Liisi (tulee, hiljaa ovea aukaisten, vasemmalta sisään, vetää oven jälkeensä kiinni ja pysähtyy). Se olen minä.
Hemmo (kääntyy nopeasti). Mitä sinulla on täällä tekemistä?
Liisi. Tahdoin hiukan laittaa kuntoon huonettasi. Täällä on, tiedän mä, kaikki epäjärjestyksessä. (Sijoittelee pöydän ja tuolit sohvan eteen.)
Hemmo. Epäjärjestyksessä — niin. Ja sinä tahdot laittaa kuntoon?
Liisi. Niin.
Hemmo (kuivahko lyhyt naurahdus). Niin, niin. Ehkä. Se on oikein. Kukas täällä on epäjärjestyksen aikaan saanut, ellet sinä?!
Liisi. Minä?!