Hemmo. Oikeus? Ainoastaanko siis sillä lailla, että sinä lähdet? Eikö millään muulla ehdolla?

Elvi. Millä muulla? Millä lailla?

Hemmo. Eikö minulla olisi oikeutta pyytää sinua jäämään, Elvi, jos ottaisin Hiljan ja minun lapsen tänne kasvatettavaksi? Eikö, — jos Hilja siihen suostuisi?

Elvi. Nyt minä luulen, Hemmo, ettei sinulla ole oikeutta pyytää minua jäämään millään ehdoilla enää. Sillä minä en ole sinulle, mitä minun pitäisi olla. Sinä olet kyllä näennäisesti sidottu minuun, mutta kiintynyt on sydämmesi enemmän toiseen. Sinä ehkä pidät myöskin velvollisuutenasi pyytää minua olemaan vaimonasi vieläkin, mutta oikealla rakkaudella tuskin voit tätä pyyntöäsi nyt tukea. Ja, näin ollen, olisi asemani täällä väärä, suorastaan häpäisevä minulle, — ehkä vieläkin enemmän, jos Hilja ehdotukseesi suostuisi. Ei, väärin tekisin minä, jos nyt jäisin, väärin itseäni, sinua ja Hiljaa kohtaan. Jos kerran hänellä on sydämmesi, niin on hänen oleva täällä se paikkakin, joka nyt on ollut minulla. Minun on se jälleen tehtävä vapaaksi, luovutettava sille, jolle se on tuleva, ja sinun on se hänelle nyt vieläkin tarjottava. Siihen on meillä nyt täysi syy, täysi oikeus. Ja nyt toivokaamme, ettei Hiljakaan enää tätä tarjoumusta hylkää.

Hemmo. Elvi, sinä ajattelet kauniisti, jalosti teet, mutta — —

Elvi. Mutta mitä?

Hemmo. Minä tunnen Hiljan ja minä uskon, että hän sittenkin hylkää.

Elvi. Siihen hänellä nyt ei ole syytä enää, — varsinkin jos äitisikin taipuu nyt.

Hemmo. Mutta sinun tähtesi Hilja ei sitä tahdo, hän ei sitä tee. Sillä sinunkin tähtesi, Elvi, hän on kohtaloonsa tyytynyt. Minä tiedän sen. Hän on minulle sen itse sanonut. Hän ei tahdo meidän pesäämme rikkoa nytkään. Sinua, minua, meitä kaikkia hän on koko ajan alttiiksi antavasti ajatellut, että kaikki säilyisi niin ehjänä, kuin mahdollista. Sinun tähtesi hän nytkin suostuu tuohon ehtoonkin, siitä olen varma, jos sinä vain…

Elvi. Ei, Hemmo, niinkuin asia nyt on, minulla ei ole oikeutta riistää toiselta hänen etuoikeuttaan. Hänen on saatava sitä hyväkseen käyttää, hänen asiansa sitte on, tahtooko sitä vai ei. Sinun, Hiljan ja itseni tähden minun täytyy siis pysyä päätöksessäni. Olisi väärin jäädä. Se olisi petosta itseään ja muita kohtaan. Minä en voi, minä en voi, minä en voi.