Hemmo. Kun toinen, jolla on hatuistakin oman arvon tuntoa, ammoin jo olisi lähtenyt tiehensä — käskemättäkin.
Liisi. Oletpa sinä käynyt hienotunteiseksi, oikein kohteliaaksi!
Hemmo. Ansiosi mukaan.
Liisi. Ja minä kun luulin, että sinä nyt juuri tarvitsit minua, aloit kaivata — apuani.
Hemmo (ylenkatseellisesti). Sinun apuasi?! Ei. Kyllä minä tulen toimeen ilman sinua nytkin, yhtä hyvin kuin ennenkin. Lohduta sinä vain, jos voit, itseäsi sillä, että nyt olet päässyt tarkoitustesi perille.
Liisi. Tarkoitusteni perille?
Hemmo. Kun olet saanut taloni hajalle, sen rauhan rikkonut.
Liisi. Kun Elvi on päättänyt lähteä?
Hemmo. Sen tiedät siis jo?
Liisi. Tiedän.