Hemmo. Suhteellisesti kai vähän entisiin verrattuna?
Liisi. Entisiin?! Tuo kuulostaa niin rumalta, kovin rumalta! Mutta hypätään yli! Tahi annetaan anteeksi mahdollinen sala-ajatus! Puhutaan oloista! Entisistä ajoista! Asioista!
Hemmo. Niistähän et koskaan minulle ole tahtonut puhua.
Liisi. Mutta nyt tahdon. Ja vain sinulle. Kellekään muille en ole niistä koskaan puhunut. Enkä puhu.
Hemmo. Olenpas sitte voittanut luottamuksesi!
Liisi. Niinkuin näet.
Hemmo. Minä kuuntelen.
Liisi. No niin! — Sanalla sanoen: minä tunnustan, ett'en ole koskaan, ennenkuin viime kesänä ensi kerran eläessäni, saanut toiselta tuntea enkä ole itse toista kohtaan tuntenut mitään, jota olin kuullut sanottavan rakkaudeksi.
Hemmo. Anteeksi, jos — —
Liisi. Älä, älä! Minä odotin, minä tiesin sen, että väittäisit vastaan.