Hemmo. Voisihan tuo olla hauskaa.
Liisi (hyvin vilkkaasti). Hauskaa?! No, sitte —! — Mutta silloin pitää meidän molempien, sinun ja minun, ajatuksissamme palata takaisin viime kesän aikoihin.
Hemmo. Se ei ole hauskaa.
Liisi. Eikö? Sinusta?
Hemmo. Tuskinpa sinustakaan.
Liisi. Kyllä. Se oli elämäni ihanimpia vuosia.
Hemmo. Tokkopahan? Pietarilaiselle, sinuntapaisellesi? Ja täällä maalla, sisämaassa? Kivistön talonpoikaistalossa?
Liisi. Alhon vieressä. Sen isännän parissa.
Hemmo. Vähänpä sinä tarvitsit!
Liisi. Vähän. Ja niin tyytyväinen olin kuitenkin! Paljon siis, paljon!