Hemmo. Sinä valehtelet. Se on sinulla. Mitä sinä teet sillä? Mitä sinä aiot tehdä?
Liisi. Minä kai saan itselleni tehdä mitä tahdon. Se on minun asiani.
Hemmo. Sinähän raivoat. Olet hullu ihan. Anna tänne se paikalla! (Yrittää jälleen käydä Liisin kimppuun.)
Liisi. Anna minun pitää se! Anna minun pitää se, Hemmo! Minä tarvitsen sen. Tarvitsenhan sen, kun täältä lähden. Minunhan nyt pitää täältä lähteä. Sinähän sen sanoit. Sinähän käsket minun lähtemään. Sinähän ajat minut pellolle, kuin koiran, pahemmin kuin koiran. Hemmo! Hemmo!
Hemmo. Mutta, taivaan nimessä, ole toki järkevä! Mitä hyötyä tästä lähtee? Olethan jo tarpeeksi kääntänyt taloni mullin mallin. (Ulkoa kuuluu rattaiden ajoa portaiden eteen.) Kas tuossa on jo hevonenkin valmis Elvin lähteä. Voithan olla tyytyväinen siihenkin jo, mitä nyt on tapahtunut. Pyydän sinua siis kauniisti, ystävän tavoin, jos niin tahdot: lopeta, lopeta jo! Jätä ilveesi! Liisi! Liisi!
Selma (tulee perältä, itkien). Nyt hän lähtee. Nyt Elvi lähtee. Etkö edes tule saattamaan, Hemmo? Ja sinä, Liisi? Mikä teillä on? Mitä te täällä teette? Tulkaa! Vaan missä Mikko on? Minne hän on mennyt?
Hemmo. Ulkona kai. Hevosen luona.
Selma. Ei ollut, ei.
Liisi (katsoen ikkunaan). Tuolta hän juoksee tännepäin, tuvasta.
Mikon (ääni ulkoa). Tulkaa, hyvät ihmiset! Apuun! Auttakaa! Auttakaa!