Hemmo. Lasta! Niin, niin. Meidän pikku lastamme.
Liisi. Joka siis nyt jää tänne äitinsä kanssa, niinkö? Vai?
Hemmo. Niin jäävät.
Liisi. Ja Elvi?
Hemmo. Hän lähtee. Niinkuin oli päätetty. Ja nyt voin sinuakin kiittää, Liisi. (Ojentaa hänelle molemmat kätensä.) Hyvästiksi myöskin.
Liisi. Tokkopahan vielä?
Hemmo. Olethan asettanut kaikki kuntoon nyt. Johan täällä alkaa kaikki olla järjestyksessä taas. Anna siis kätesi minulle, että saan puristaa niitä vielä viimeisen kerran!
Liisi (joka on koettanut salaa pitää revolveria selkänsä takana, piiloittaa sen nopeasti taskuunsa ja asettuu uhmailevaan asentoon, kädet selän takana, Hemmon eteen.) Jospa ei kaikki vieläkään olisi valmista?!
Hemmo (hätääntyen). Mitä sinä tarkoitat? Mitä sinä teit täällä yksin? (Alkaa hakea pöydältä revolveria.) Mitä? Sinä olet ottanut revolverini. Missä se on? Sinä olet ottanut. Sinä pidit sitä, sinä piiloitit sen äsken. Anna tänne se! Anna se heti paikalla tänne! (Tarttuu Liisin käsiin ja vaatii niitä näyttämään.) Näytä kätesi!
Liisi (kiemurrellen, vastustellen). Anna minun olla! Minulla ei sitä ole. No! Katso sitte! (Näyttää molempia tyhjiä käsiään.) Näethän!