Mikko. En tiedä. Tulkaa! Apuun! (Rientää ulos.)
Hemmo. Mennään! Joutuun! (Seuraa Mikkoa.)
Selma. Voi, hyvä Jumala! Se siitä tuli.
Liisi (itsekseen puolikovaan). Niinkö se kävi?!
Elvi. Ja minkä tähden sitte nyt?!
Selma. Kuka hänet tietää?! Hilja raukka!
Elvi. Eihän se ole minun syyni. Enhän minä sitä tahtonut — sillä lailla. Voi, äiti, äiti!
Selma. Rauhoitu, kultani! Ethän sinä… Päinvastoin. (Vilkaisten ikkunaan.) Kas tuossa he kantavat hänet pihalle. Minä menen myöskin auttamaan.
Elvi. Ehkä hän sitte vielä virkookin.
Selma. Ehkä — niin — toivotaan. Tulkaa tekin, tulkaa! (Rientää perälle.)