Selma. No, eihän täällä maalla, — tiedäthän sen, — vierailulla hattupäässä olla.
Liisi. Pitäähän sitä ensi kerran… Sitte kyllä juoksen avopäinkin.
Selma (päätään heilutellen). Mutta, voi, kuinka kaunis hattu!
Liisi. Johan nyt!
Selma. Tietysti viimeistä kuosia! Ja kuinka hyvin se sinulle sopii!
Liisi. Niinkö?
Selma. Oikein hyvin! — Kun eivät nyt sattuneet nuoret olemaan kotona!
Liisi (merkitsevästi). Nuoret!
Selma. Niin. Mutta kyllä he varmaan kohta tulevat. Lähtivät vähän vain kaupungissa käymään.
Liisi. Sitte minä sill'aikaa pidän tädille seuraa. (Ottaa päästään hatun, jonka panee tuolinselkäimelle riippumaan.)