Selma. Se on oikein kiltisti tehty. — Kas noin! No, nythän minä tunnen sinut entiseksesi taas, Liisi. (Taputellen Liisiä kädelle.)
Liisi. Ihanko?
Selma. Ihan. — No, tule nyt istumaan, tule! (Vetää Liisiä kädestä viereensä sohvaan istumaan.) Kas näin! Niin, Hemmo ja Elvi — — —. Niin, tosiaan. Minä tässä puhun, kuin kaikille tunnetusta asiasta. Mutta olethan sinäkin kuullut…?
Liisi. Että Hemmo Kaltimo on naimisissa, — kyllä.
Selma. Niin. Siis sen tiedät. — Mutta ennenkuin tässä nyt puhelemaan ruvetaan, pitää meidän toki saada kahvia. (Aikoo nousta.)
Liisi (pidättäen häntä). En minä juo, täti.
Selma. Sehän on totta. Teetähän te siellä Pietarissa etupäässä…
Liisi. En, en, — en juo sitäkään nyt. Kiitos vain, täti kulta.
Selma. No, mitäs sitte saan sinulle tarjota?
Liisi (leikillisen vallattomasti). Shamppanjaa — —.