Hemmo. Minä voisin siihen yhtä julkeasti vastata, vaan katson paremmaksi hienotunteisesti vaieta.
Liisi. Niinkö, että se asia ei minuun kuulu?
Hemmo. Juuri niin.
Liisi. Ja sittenkin minä tahtoisin niin mielelläni saada sinun suustasi oikean vastauksen tuohon kysymykseeni.
Hemmo. No, jos välttämättä sen tahdot, niin voin sen antaa.
Liisi. Ja se kuuluu?
Hemmo. Että Alhon kartano oli kylliksi varakas saadakseen emännän semmoisen, kuin tahtoi ja tarvitsi.
Liisi. Oo… oo… ooo!! Niin että olisi ollut pyrkijöitä enemmän, kuin tarpeeksi?
Hemmo. Eikä, vaan sen verran, että voi valita mieluisensa.
Liisi. No nyt minä sen vasta kuulin. — Mutta sittenkin minun täytyy pyytää anteeksi, että rohkenen epäillä — ja hyvillä syillä — tuon ilmoituksen todenmukaisuutta.