Hemmo. Ja millä syillä, jos rohkenen kysyä?
Liisi. Pitääkö se minun todellakin sanoa?
Hemmo. Minä pyydän, minä vaadin sen.
Liisi. No sitte… Koska minulla sattuu olemaan kunnia tuntea Hemmo Kaltimon intohimoinen luonne.
Hemmo (nousten äkkiä ylös). Sanasi ovat niin sopimattomat, että minun — — heti — —
Liisi (nopeasti).— — pitäisi ajaa minut pellolle? Niin. Mutta et tee, et tee sitä. Minä tiedän sen. Et uskalla — —
Hemmo (alkaa kävellä edestakaisin huoneessa). Mutta jospa uskallan… ja teenkin sen!
Liisi (nousee ylös). Niinkö? Todellakin? (Ilkkuvasti.) No, siinä tapauksessa minä poistun vapaaehtoisesti. Ainakin vähäksi aikaa. Minä unhotinkin kokonaan, että täällä sinua muudan tahtoo tavata.
Hemmo. Kuka niin?
Liisi. Muudan henkilö, jonka tieltä minun tulee väistyä — antaakseni aikaa hänelle puhutella sinua. Tunsithan hevosen, joka on sidottu portin pieleen?